Kuukauden leffa: Glory 4K UHD

In collaboration LEFFAFRIIKKI & FUTURE MOVIE SHOP Arvio Esa Mäki-Tulokas / LEFFAFRIIKKI

On tullut aika toisen kuukauden elokuvan. Kuukauden elokuva katsellaan yhdessä AVPlus-lehden kanssa ja tuttuun tapaan kuukauden leffan toimittaa Future Movie Shop.

Ensimmäisenä kuukauden leffana oli Dyyni 2 eli vuoden 2024 uusinta tarjontaa juuri ilmestyneeltä uunituoreelta 4K-levyltä katsottuna. Tällä kertaa päätin siis valita kuukauden leffaksi hieman toisenlaisen leffan. Tämäkin leffa tuli tietysti katsottua 4K UHD levyltä ja leffasta löytyy myös uudistetut Atmos äänet. Leffana tällä kertaa siis vuoden 1989 Glory, joka ei kuitenkaan sekään ole ihan mikä tahansa leffa.

Glory löytyi Future Movie Shopin hyllystä hieman yllättäen, nimittäin itselleni tämä leffa ei ollut etukäteen lainkaan tuttu, mikä sinällään ehkä jopa noloa. Leffa on kuitenkin osittain tositarinaan perustuva leffa, jossa käsitellään 1800-luvun loppupuolen sisällissotaa, jossa ensimmäistä kertaa tummaihoiset ”pääsivät” sotimaan. Eli sikäli leffa on kyllä ihan täysin sellainen, joka voisi omaan leffamakuun hyvinkin sopia. Vielä kun otetaan huomioon, että leffan pääosissa kaksi omaa suosikkinäyttelijää, eli nuori Denzel Washington ja Morgan Freeman, niin lähtökohdat leffalle ovat aika hyvät.

Niin ja onhan tämä leffa muutenkin siis kyllä huomattu, eli lähinnä nyt vaan mennyt omasta tutkasta ohi. Leffa on saanut aikanaan jopa viisi Oscar ehdokkuutta, joista se lopulta päättyi voittamaan kolme. Ensimmäinen näistä ei ole lainkaan yllätys, eli vaikka Matthew Broderick Robert Gould Shawn roolissa onkin loistava, niin kyllähän tässä Denzel Washington vetää sellaisen roolin, että ei tarvitse yhtään ihmetellä miehen urakehitystä sen jälkeenkään. Muutenkin Washingtonin roolissa on jo tässä todella paljon kaikkea sellaista karismaa ja läsnäoloa mitä mieheltä on totuttu näkemään tämän jälkeenkin. Tämä muuten saa miettimään, että kuinkahan paljon sitä itsellä on muutenkin omien suosikkinäyttelijöiden aikaisempia teoksia vielä näkemättä, sellaisenkin näkökulman voisi leffoihin jossain vaiheessa ottaa. Niin ja onhan tässä mukana sitten tietysti myös Morgan Freeman, joka aivan varmasti omissa papereissa kuuluu aivan samaan suosikkien listaan Washingtonin kanssa. Muuten leffa ei mitään mestarillisia näyttelijäsuorituksia itselle anna, mutta erittäin vahvaa perus tekemistä ja hyvää roolitusta ylipäätään leffa kuitenkin pitää sisällään.

Kun otetaan huomioon, että leffa kuitenkin perustuu jollain tapaa todellisiin tapahtumiin, joiden todellisuudesta ollaan välillisen tiedon varassa, ei leffa kyllä ihan yllä muutaman muun vastaavan historiallisen sotaleffan tasolle. Juoni on toki hyvä, mutta tämä leffa perustuu kuitenkin enemmän tarinan kerrontaan ja dialogiin, sen sijaan, että leffassa nyt varsinaisesti kerrottaisiin mistään uroteoista tai uskomattomista tapahtumista. Leffassa toki tuodaan esiin suuria historiallisia tapahtumia, jotka ovat varmasti muuttaneet maailmaa, mutta kerronnallisesti tämä on kuitenkin ehkä enemmän dokumentti kuin draama. Ei leffassa mitään suuria juonenkäänteitä tapahdu, vaan jotenkin tulee hieman sellainen fiilis, että tässä nyt vaan kerrotaan mitä on tapahtunut, ei sen kummenpaa. Enkä sano tätä siis mitenkään negatiivisessa sävyssä, leffa on kyllä hyvin mielenkiintoinen ja viihdyttävä, mutta ehkä olisin jotain hieman muuta odottanut tietämättä leffasta etukäteen. Kunniaahan tässä tehdään, siitähän leffan nimikin ylevästi kertoo.

Viime aikoina on paljon puhuttanut Aliens, True Lies ja Abyss leffojen restoroinnit, mutta mitenkäs sitten tämä leffa siinä mielessä pärjäsi? Leffan restorointi on tehty alkuperäisistä negatiiveistä ja kuvanlaatu on todellakin upeaa katsottavaa. Jos näissä aiemmin mainituissa leffoissa on haluttu kohinasta päästä kokonaan eroon ja tekoälyä käyttäen kuva on monelle tullut jo liian ”hyväksi”, niin tässä sitä vaivaa ei ole. Kuva näyttää upealta, mutta silti niin autenttiselta ja sitä ”grainia” tosiaankin löytyy. Tässä leffassa on myös toinen erittäin tärkeä aspekti. Siinä missä esimerkiksi True Lies voisi hyvin olla tämän päivän leffa, niin tässä on hieman sama kuin Titanicissa, kun leffan päähenkilöt ovat jo leffaa varten puvustettu tiettyyn aikakauteen, ei ikä näy leffassa lainkaan. Ehkä jopa päin vastoin, esimerkiksi Washington näyttää lähinnä nuorelta, sen sijaan, että voisi sanoa, että henkilö on tuolta vuosikymmeneltä. Tällä siis tarkoitan taas sitä effektiä, joka tuli Jaws-leffasta. Loistava restaurointi, jolla leffa on todellakin tuotu tähän päivään, mutta sitten taas vastaavasti henkilöt näyttävät juuri sen aikakauden ihmisiltä viiksineen. Sanon siis tästä leffasta ihan samaa kuin Titanicistä, tämä leffa voisi tässä muodossa olla ihan hyvin vaikka vuodelta 2024.

Äänienkin osalta tässä ei todellakaan ole menty sieltä missä aita on matalin. Sen lisäksi että leffa aikoinaan sai jo äänistä Oscarin, niin leffan restaurointiin on myös todellakin panostettu. Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että leffaan on tehty aito 9.1.6 ääniraita, eikä vain liimattu kahta kaiutinta vanhan raidan päälle, jotta on voitu käyttää Atmos-logoa kansissa. Tätä valitettavasti näkee aika paljon, mutta tässä siitä ei todellakaan ole kyse. Kyllähän tässä leffassa hieman ikä tuoksuu, eli vaikka muutamia hyviä kohtauksia löytyy, jossa luodit viuhuu ja tykit ampuu, niin eihän tämä nyt millään uusien leffojen tasolle pääse. Dynaamisuutta puuttuu, mutta tarkkuutta sen sijaan ihan kivasti edelleen löytyy. Ei tässä hirvesti ole mitään hyviä pannauksia tai muita sellaisia kohokohtia, mutta kyllä tästä silti huomaa, että ääniin on panostettu nyt ja silloin aikanaan. Kanavia käytetään hyvin ja mistä erityisesti innostuin leffan aikana oli se, että front wide-kaiuttimille oli ihan oikeasti laitettu aika paljon painoarvoa, ja siellä oli ihan hetkiä, jolloin niistä oikeasti tuli siihen hetkeen tärkeimmät äänet. Ja mikä siis hienointa, niin myös katossa aktiivisuutta oli ihan oikeasti mietitty, kaikki kuusi kanavaa ei juurikaan olleet yhtaikaa käytössä, mutta kaikkia kuitenkin käytettiin silloin kuin leffa niitä vaati. Leffa tosiaan ei ehkä ollut itsessään mikään äänien juhlapätkä, aika paljon rauhallista dialogia, mutta kyllä siellä Atmos-objektejakin liikkui aika paljon. Ei sillä tavalla villisti ympäriinsä mitä näkee uusissa toimintaleffoissa usein, vaan järkevästi.

Mitä leffasta sitten jäi käteen? No onhan tämä selkeästi sellainen elokuva, jota voin hyvin kaikille suositella. Leffa on kuitenkin pala sekä maailmanhistoriaa, että elokuvahistoriaa. En tiedä miten tämä on itseltä jäänyt aikaisemmin näkemättä, mutta erittäin hyvä että tuli nyt vastaan. Tämä on yksi hienoimpia juttuja näissä restauroinneissa, näitä oikeasti isoja leffoja nostetaan uudelleen framille ja myös nykyisten sukupolvien tietoon. Tärkeä kysymys on aina kuuluu, että tuleeko tämä leffa joskus vielä katsottua uudelleen, niin kyllä tämä leffa varmasti on sellainen joka kestää aikaa ja useampia katseluja. Voin suositella!