Katsaus kiinnostavimpiin albumeihin 5/2025

Genre: Blues / Folk / Rock
Julkaisija: Nonesuch Records

Kun rocklegenda palaa kotiin ja sulautuu yhtyeeseen

Helsingin Sanomien Harri Uusitorpan mukaan Saving Grace korostaa yhdessä tekemistä: albumin tulkinnoista välittyy akustisen yhtyeen vahva kollektiivisuus, ja “kahdeksankymppinen Plant olisi mieluiten vain yksi rivijäsenistä”, vaikka markkinointi nostaa hänet eturiviin. Levy koostuu vanhoista ja vähemmän vanhoista amerikkalaisista blues-, folk- ja rockkappaleista, ja se toimii “näytön paikkana” koko kuusihenkiselle kokoonpanolle. Materiaali on tuttua Plantin pitkältä uralta, mutta sovitusten pitkä kypsyttely kuuluu hienovaraisena syvyytenä.

Uncut-lehden arviossa albumi nähdään pitkän tien jälkeen “kotiinpaluuna” – Kidderminsterin ja Wyre Forestin tienoille, jonne Plant kokosi paikallisia muusikoita. Arvio korostaa sattumanvaraista alkuhetkeä, kun Plant tapasi muusikot pubissa ja huomasi jakavansa heidän kanssaan juuret brittiläisessä folk-perinteessä. Suzi Dianin ääntä kehutaan Plantin parhaaksi laulupariksi sitten Sandy Dennyn, ja Saving Grace -yhtyettä kiitetään siitä, että Plant tietoisesti väistyy parrasvaloista antaakseen muiden loistaa. Uncut tiivistää: Plant “valitsisi mieluummin pienen klubin kuin stadionin”.

Arvio: Helsingin Sanomat 30.10.2025, Harri Uusitorppa. UNCUT 25.9.2025, Tom Pinnock.

Genre: Elektronimusiikki
Julkaisija: Sähkö Recordings

Hiljaisuuden ja äärimmäisyyden väliin jäävä intiimi jälkikirjoitus

Helsingin Sanomien arvion mukaan Sysivalo, Mika Vainion postuumisti julkaistu albumi, on poikkeuksellisen henkilökohtainen päätös hänen laajalle tuotannolleen. Berliinissä ja Oslossa kolmen vuoden aikana äänitetty levy koostuu 20 lyhyestä, vähäeleisestä teoksesta, jotka ovat “hiljaisempia, herkempiä ja mietiskelevämpiä” kuin Vainion aiempi materiaali. Uusitorppa korostaa, että albumi erottuu yhdeksästä aiemmasta postuumista julkaisusta: tällä kertaa Vainio on täysin omillaan, ilman yhteislevyjen tai live-taltiointien luonnetta. Etude-sarjan kappaleet luovat levyn hartaan sävyn, jota rikovat vain harvat poikkeamat, kuten T-Bahnin teknobiitti tai Kohtalon soittorasiavirsi.

Pitchfork puolestaan asettaa Sysivalon Vainion Ø-projektin jatkumoon, jossa minimalismin apokalyptiset jännitteet sulautuvat nyt lempeämpään, “hauraan ja pastelliseen” äänipalettiin. Kriitikon mukaan teokset tuntuvat “sekä atmosfäärisiltä että taktisilta, kuin värillistä savua käsissä”. Levyltä löytyy jopa Vainion uran “musikaalisimpia hetkiä”, kuten Etude 4:n flanger-kitaran ja Sylvannuksen harvinaisen synteettisen melodian yhdistelmä. Albumi rakentuu toisteisista teemoista ja hienovaraisista kontrasteista, ja kokonaisuus tuntuu yhtenäiseltä kaarelta.

Molempien arvioiden mukaan Sysivalo ei ole vain postuumi julkaisu, vaan rauhallinen, syvästi inhimillinen testamentti – Vainion oma “charcoal light”.

Arvio: Helsingin Sanomat  30.10.2025, Harri Uusitorppa. Pitchfork 25.9.2025, Philip Sherburne.

Genre: Pop
Julkaisija: Warner Music Finland

Pastiissin ja poptaikuuden petollisen upea ansa

Helsingin Sanomien arviossa Emma & Matilda -duon esikoisalbumia kuvataan “naurettavan ilmeiseksi, mutta vastustamattoman lumoavaksi”. Arvio korostaa PMMP-yhteyden olevan niin vahva, että nimikappale Jos mä oisin rehellinen muistuttaa lähes tuottaja Atso Soivion tekoälyltä tilattua parodiaa Paula Vesalalle. Soivio on levyn keskeinen säveltäjä–tuottaja, mikä korostaa kokonaisuuden 2000-luvun alun pop-estetiikkaa.

Emma Johanssonin ja Matilda Malkamäen laulu kuulostaa etäiseltä ja epäinhimilliseltä, mikä tulkitaan tietoiseksi esteettiseksi valinnaksi. Pastiissimaisuudestaan huolimatta albumia pidetään “jopa mestariteoksena”, sillä se tarjoaa harvinaisen intensiivisen “sokerihumalan” kotimaisessa popissa.

Kappaleet kuten Sun tyttö ja Yöperhonen rakentavat narkoottista tunnelmaa, Sisko nojaa Nylon Beat -tyyliseen rytmiin ja Mee jo päättyy kitaroiden ekstaattiseen vyöryyn. PMMP-henkinen Tragedia ja loppukappaleen Mew-viitteet korostuvat. Sanoitusten naiivi ihmissuhdekipuilu rakentaa kuvaa indie-Mirellasta, eikä ole yllättävää, että Johansson oli mukana kirjoittamassa Timanttei-hittiä. Arvion mukaan levy on “aikamoinen ansa”: kömpelö ja lumoava yhtä aikaa.

Arvio: Helsingin Sanomat 4.11.2025, Aleksi Kinnunen.

Genre: Chanson / Jazz / Art-pop
Julkaisija: Polydor

Ajaton, synkkä ja kunnianhimoinen laulusarja, joka ei kumarra kaupallisuudelle

Alexis Petridis kirjoittaa The Guardianin arviossaan, että Celesten toinen albumi Woman of Faces on kaikkea muuta kuin helppo tai laskelmoitu. Vaikka debyytti Not Your Muse oli menestys, uusi levy syntyi ristiriitojen keskellä: tuottaja Jeff Bhaskerin kanssa syntyi erimielisyyksiä, ja levy-yhtiö uhkasi jopa hylätä projektin.

Lopputulos ei ole valtavirran mukainen, mutta Petridiksen mukaan musiikillisesti vaikuttava. Äänimaailma on yhtä aikaa ylellinen ja karu: jousiorkesterit, minimalistinen rytmi ja tunnelmaltaan synkät kappaleet luovat kokonaisuuden, joka poikkeaa nyky-popista. Monet laulut käsittelevät naisten yhteiskunnallista asemaa, teknologian vaikutusta ja rakkauden päättymisen kipua. Esimerkiksi Could Be Machine nousee esiin elektronisena purkauksena levyn lopussa.

Petridiksen mukaan levy ei ehkä sovi yhdellä kuuntelulla nautittavaksi, mutta yksittäisinä kappaleina ne ovat pysäyttäviä ja ajattomia. Celeste on selvästi valinnut taiteellisen vapauden – ja tehnyt sen omilla ehdoillaan.

Arvio: The Guardian 13.11.2025, Alexis Petridis.