Bon Jovi: Forever

Genre: Pop, Rock
Julkaisija: Island

Bon Jovi -uutuuden suurin ongelma on sen keskinkertaisuus ja tuttuus

Aleksi Kinnunen kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan Bon Jovin 40-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistusta albumista "Forever". Arviossa Kinnunen toteaa, että odotettavissa on ollut kaksi mahdollista lähestymistapaa: joko yhtyeen 1980- ja 1990-lukujen areenapoprockin uudelleenlämmittely tai täysin uusi suuntaus. Uusi albumi on kuitenkin pettymys, koska se turvautuu vanhoihin maneereihin ja tarjoaa turvallisen, mutta yllätyksettömän kuuntelukokemuksen.

Kinnunen vertaa albumin radiosingleä "Living Proof" yhtyeen vanhoihin hitteihin ja mainitsee, että kappaleen tarttuva kertosäe muistuttaa Portion Boysin "Elämän ABC" -hittiä. Toinen single "Legendary" on suunniteltu yhteislaulua varten, ja kappale "Living in Paradise" tuo mieleen Coldplayn, sillä Ed Sheeran on auttanut sen kirjoittamisessa. Kinnunen kritisoi myös kappaletta "My First Guitar", joka saa hänet tuntemaan myötähäpeää.

Albumi soi hallitusti ja huolitellusti, mutta Kinnusen mukaan sen suurin ongelma on sen keskinkertaisuus ja tuttuus. Hän huomauttaa, että ilman Bon Jovin mainetta nämä kappaleet tuskin saisivat laajaa huomiota. Lisäksi Kinnunen pohtii, onko Jon Bongiovin äänihuulivamma vaikuttanut lauluosuuksiin, vaikka tätä ei selvästi kuulekaan tuotannon sliipatun luonteen vuoksi.

Arvio Helsingin Sanomissa 10.6.2024. Kirjoittanut: Aleksi Kinnunen.

DJ Kridlokk: Hai

Genre: Rap
Julkaisija: PME Records

Mielikuvituksellisia metaforia ja runollista ilmaisua

Mikko Aaltonen arvostelee Helsingin Sanomissa Kristo Laantin alias Dj Kridlokkin uuden "Hai"-albumin vertaillen sitä artistin kymmenen vuoden takaiseen merkkiteokseen "Mutsi". Aaltonen toteaa, että "Mutsin" monotoninen ja ironinen gangsta-tyyli tuntuu vanhentuneelta uuden albumin rinnalla. "Hai"-albumilla Kridlokk avaa tunteitaan ja näkemyksiään avoimesti, käyttäen mielikuvituksellisia metaforia ja luoden suorastaan runollista ilmaisua.

Aaltosen mukaan albumin jokainen ääni ja riimi on tarkkaan harkittu, ja biittien mosaiikkimainen tekstuuri tuo suomiräppiin uutta rikkautta. Hän huomauttaa, että Kridlokk on irtautunut Memphis-rapin synkästä tyylistä ja löytänyt oman ainutlaatuisen äänensä. Vaikka kotikutoisuus saattaa hieman heikentää äänimaisemaa, se lisää sen vangitsevuutta.

Levy käsittelee teemoja, kuten luonnon selviytymistaistelu ja yksilön yksinäisyys, ja sen tunnelma on matalapaineinen ja klaustrofobinen, muistuttaen Trickyn varhaisia albumeita. Kridlokkin henkilökohtainen yksinäisyyden kokemus heijastuu kappaleessa "Havaintoja", jossa hän pohtii vuosien kulumista ja yksinäisyyttä.

Kridlokk käyttää meri-metaforaa kuvaamaan urbaania viidakkoa ja sen haasteita ja korostaa näin luonnon ja ihmisten kunnioituksen tärkeyttä. Hän ei tarjoa ruusuisia tulevaisuudenkuvia, vaan toteaa, että loppu on jo lähes käsillä niin ihmisille kuin luonnollekin, kuten levyn nimikappaleessa todetaan.

Arvio Helsingin Sanomissa 25.5.2024. Kirjoittanut: Mikko Aaltonen.

Taylor Swift: The Tortured Poets Department

Genre: Pop
Julkaisija: Republic

Oivalluksia Taylor Swiftin julkisesta ja yksityisestä elämästä

Asko Alanen arvioi Soundi-lehdessä Taylor Swiftin yhdettätoista albumia ja sen laajennettua Anthology-versiota. Alanen kuvailee teosta eriskummalliseksi kokonaisuudeksi, jossa melodisesti kevyet sävelmät yhdistyvät synteettisiin rytmeihin ja folk-henkiseen laulutyyliin. Hänen mukaansa lyhyet, toistuvat sävelosat saavat Swiftin lähes tavaamaan sanoituksia, mikä voi paikallaan junnaavan keskitempoisen jankkauksen vuoksi koetella kuuntelijan mielenkiintoa.

Kuitenkin "piinatun runoilijan osasto" ei tunnu väkinäiseltä, vaan Jack Antonoffin ja Aaron Dressnerin kanssa tuotetut kappaleet virtaavat rauhallisesti ja tasaisesti, ilman harkitsemattomia poikkeamia. Alanen huomauttaa, että kuulijan mielentilasta riippuen musiikki voi herättää uteliaisuutta ja tarjota oivalluksia Swiftin julkisesta ja yksityisestä elämästä.

Vaikka albumi ei syvimmiltään tarjoa muuta kuin lempeää taustamusiikkia, se edustaa silti uutta etappia Swiftin monitahoisessa musiikillisessa löytöretkeilyssä. Alasen mukaan Swiftin lauluääni ei ole vielä asettumassa standardiurille, mikä lupaa lisää mielenkiintoisia teoksia tulevaisuudessa.

Arvio Soundi-lehdessä 4/2024. Kirjoittanut: Asko Alanen.