Oiva pikkupokkari

Canonin uusin taskukamera vetoaa helppokäyttöisyydellään mutta kelpaa vaativallekin kuvaajalle.

Canon on erittäin pieni ja todellakin taskukokoa. Pidin kameraa mukanani lähes joka päivä kokeilun aikana laukussa, takin taskussa ja myös farkkujen taskussa. Ulkoasu on lähes minimalistinen vain muutaman painikkeen ja yhden säätökiekon sommitelma. Laukaisimen ympärillä olevaa zoomin vipua käytetään myös valikoissa liikkumiseen kosketusnäytön ohella. Salamakin on mahdutettu mukaan.

Kuvausote on pienelle kameralle hyvä, mutta jonkinlainen sormituki ei olisi pahitteeksi, vaikka painon puolesta Canonia pitelee vaivatta näinkin. Tasainen etuseinä on kieltämättä puhdaslinjainen, ja varsinkin hopea-ruskea-väritys on tyylikäs. Oma valintani olisi kuitenkin kokomusta, joka myös kuuluu valikoimaan, koska musta herättää vähiten huomiota ja arvostan sitä.

Valotusta tarpeen mukaan

Luontevin kuvaustapa on laittaa valotus täysautomaatille (P), herkkyys automaatille ja tarvittaessa hienosäätää kuvan kirkkaus kohdalleen valotuskorjailulla, joka käy kätevästi objektiivin ympärillä olevasta renkaasta, jolle voi ohjelmoida haluamansa toiminnon. Sekä aukon että ajan esivalinta-automaatti on myös käytettävissä tai sitten ihan täysi käsisäätö.

Aloittelijalle tai harvoin kuvaavalle Canonissa on Auto-asento, jossa kuvaajan ei tarvitse osata muuta kuin suunnata kamera, painaa nappia ja loput hoituu lähes itsestään. Lukuisat aiheohjelmat ovat tietenkin mukana, kuten nykyään on tapana. En yleensä piittaa aiheohjelmista, mutta panoraama on hauska.