Kokeilussa Ulefone Armor X5 – Se edullisempi panssaripuhelin

Ulefone Armor X5 -panssaripuhelin tarjoaa kestävän rakenteen lisäksi pitkää akunkestoa ja asiallisesti suorituskykyä lompakkoystävälliseen hintaan.

Text: Joni Nikkola
Kuvat: Valmistaja & Joni Nikkola

Monen eränkävijän ja duunarin käyttöön nykypuhelimet ovat turhan hauraita kapistuksia. Lasikännykät kun eivät suuremmin betonilattialle tai kalliolle mätkähdyksestä tykkää. Panssaripuhelimet taas ovat usein melko hintavia muihin ominaisuuksiinsa nähden. Ulefonen Armor X5 on useimpia kilpailijoitaan edullisempi, sillä sen hinta jää alle kahdensadan euron. Mitä se sitten tarjoaa?

Suojaa kolhuilta
Ulkoisesti Ulefone muistuttaa läheisesti esimerkiksi CATin raksapuhelimia. Se on etenkin reunoilta tavallista puikulapuhelinta paksumpi, ja materiaaleina on alumiini ja muovi. Puhelin on testattu IP68-, IP69K- sekä MIL-STD-810G-standardien mukaisesti, joten sen pitäisi päihittää kestävyysominaisuuksissa pääosan kalliista lippulaivapuhelimistakin.

Näytöllä on kokoa 5,5 tuumaa, ja kuvasuhde on 18:9. Pidemmillä sormilla yltää peukalolla reunalta toiselle hieman kurottelemalla. Tarkkuutta on hd+-tasoisesti, kuten tässä hintaluokassa on tavallista. Värintoistoltaan ja kontrastiltaan näyttö on kelpo tasoa hintaluokassaan. Musta on lähes mustaa.

Vaikutelma rakenteesta on kaikkiaan jämäkkä kuten hintavammissakin panssaripuhelimissa. Tuntuma näppäimissä on myös hyvä. Ne löytyvät helposti eivätkä takeltele. Muutamista muistakin raksapuhelimista tuttuun tapaan puhelimessa on PPT-painike, jota voidaan käyttää radiopuhelinsovelluksen aktivoimiseksi.

Puhelimen yläreunasta löytyy perinteinen kuulokeliitäntä ja alareunasta jo hiljalleen vanhanaikaiseksi käyvä micro-usb-liitäntä. Lisäksi on luukku sim-kortin ja muistikortin asentamista varten. Sekä liitännät että korttipaikat on suojattu kumisella luukulla.

Käyttöjärjestelmänä on Android 9 Pie, joka on jo kohta kaksi vuotta vanha versio. Koska puhelin esiteltiin joulukuussa 2019, olisi ollut jo aika käyttää tuoreinta käyttöjärjestelmäversiota.

Asiallisesti vääntöä
Käyttöjärjestelmän tavoin myös järjestelmäpiiri on jo hieman iäkäs, kolmisen vuotta vanha keskihintaluokan MediaTek Helio P23. Sen kaverina on asiallista perustasoa olevat muistikapasiteetit eli kolme gigatavua ram-käyttömuistia ja 32 gigatavua tallennusmuistia.

Testasimme puhelimen PCMark-, GeekBench 5- ja GFXBench-sovellusten avulla. Niiden perusteella suorituskyky yltää kutakuinkin viime kesänä vertailemiemme keskihintaluokan puhelimien edullisimman Samsung Galaxy A40 -mallin tasolle. Se maksoi tuolloin noin 250 euroa.

Sen sijaan suunnilleen Ulefonen hintainen Nokia 3.2 jää suorituskyvyltään selvästi jälkeen, joten Armor X5 tarjoaa mukavasti vääntöä hintaansa nähden. Iäkäs piiri ei siis haittaa.

Kestävyyden lisäksi puhelimessa on panostettu akkuun, jonka kapasiteetti on kunnioitettavat 5 000 milliampeerituntia. Seurasimme akunkestoa AccuBattery-sovelluksella ja laittamalla puhelimen toistamaan videota YouTubesta. Näyttö päällä akku tyhjeni noin kahdeksan prosenttiyksikköä tunnissa. Niinpä akkua riittää karkeasti noin 12,5 tunniksi. Normaalikäytössä akku kestää todellisuudessa pidempään. Latausteho Ulefonessa on kuitenkin vaatimattomat kymmenen wattia, joten kookkaan akun täyttymistä joutuu odottelemaan.

Kelpo kuvanlaatua
Takakamerassa on 13 megapikselin kenno, jonka kaverina on varsin valovoimainen f/1,8-aukko. Kakkoskamerana on kahden megapikselin syvyyssensori, jolla onnistuu taustan sumentavat bokeh-efektit. Selfieitä varten puhelimen etupuolella taas on viiden megapikselin kamera ƒ/2,0-aukolla. Videota puhelin pystyy tallentamaan parhaimmillaan 1080p -tarkkuudella ja 30 ruudun sekuntinopeudella.

Kamerasovellus on melko perinteinen ja muista Android-puhelimista tuttu. Tarjolla on myös kaunisteluominaisuuksia tarjoava retusointitila sekä pro-kuvaustila, josta tosin ei pääse säätämään aukkoa eikä suljinaikaa.

Kuvanlaatu on perushyvää tasoa, ja 13 megapikseliä tarjoaa jo mukavasti tarkkuutta lähes kaikkiin tarpeisiin. Kennon dynamiikan rajat tosin tulevat nopeasti vastaan vastavaloon kuvatessa, jolloin varjokohdat jäävät pimeiksi ja toisaalta kirkkaat kohdat ylivalottuvat.

Värintoisto on myös melko reippaasti saturoitunutta, oli hdr-tila päällä tai ei. Vihreät sävyt ovat melko ärhäköitä ja myös oranssin sävyn toistossa puhelin on pulassa. Mikään näistä ei kuitenkaan ole harvinaista tässä hintaluokassa. Sen sijaan hämäräkuvaustila pääsi yllättämään positiivisesti, sillä hämärässä porttikäytävässä räpsiessä sai aikaan aivan kelpo kuvia.  

Puhelimessa on esiasennettuna myös valikoima sovelluksia erä- ja raksakäyttöön (oikealla). Mukana on muun muassa kompassi, vatupassi, luotilanka, suorakulma sekä korkeusmittari. Tarkkuus vaikuttaa silmämääräisesti asialliselta, mutta laskutettavaa työtä tekevän kannattaa ehkä silti pitäytyä ammattivälineissä. Kamerasovelluksessa on pro-kuvaustila, josta pääsee säätämään valkotasapainoa, kennon herkkyyttä ja valotuksen korjausta (vasen kuva).

Pilvisenä päivänä kennon rajat tulevat nopeasti vastaan. Pilvien ja puiden sävyjä on hankala saada vangittua kerralla samaan kuvaan.

Puhelimen yökuvaustilalla saa kelvollisen kuvan myös kohtuullisen hämärissä olosuhteissa.

Artikkeli on luettavissa AVPlus-lehdestä 4/2020 (nro. 197)