Gladiator 2 – Gladiator tuplana

In collaboration LEFFAFRIIKKI & FUTURE MOVIE SHOP Arvio Esa Mäki-Tulokas / LEFFAFRIIKKI

Kuten otsikkokin saattaa kertoa, teemme nyt pienen poikkeuksen kuukauden elokuvan tavanomaiseen sisältöön. Tällä kertaa siis yhdellä kertaa tarinaa kahdesta elokuvasta. Ja syynä on juurikin ensi-iltansa saanut Gladiator 2, jota on odotettu enemmän kuin paljon. Kyseessä on jatko-osa vuoden 2000 Gladiator-elokuvalle, joka on eittämättä yksi elokuvahistorian merkittävimpiä teoksia.

Uskallan jopa väittää, että maailman parhaiden elokuvien listauksista on vaikea löytää yhtään, jossa tätä elokuvaa ei huomioida. IMDb-arvosana 8,5 ja Rotten Tomatoesin 80 prosentin arvio kertovat omaa kieltään.

No Gladiator ei ehkä ole maailman paras elokuva, mutta Russell Crowen roolisuoritus on niin vahva, että elokuva ansaitsee kaiken arvostuksensa. Lisäksi Hans Zimmerin säveltämä musiikki tuo kokonaisuuteen jotain aivan maagista.

Itse omistan Gladiatorin hyllyssäni 4K-versiona, ja katselin sen viimeksi nelisen vuotta sitten. Nyt päätimme kaveriporukan kanssa viettää “Gladiator-viikonlopun”. Katselimme ensin ykkösosan omassa “Leffafriikki-Cinemassa” ja heti perään paikalliseen Biorexiin katsomaan tämän jatko-osan.

Gladiator (1) teki jälleen vaikutuksen, etenkin Zimmerin musiikki loi uskomattoman tunnelman. Kotiteatterihuoneen hiljaisuus toi pienimmätkin äänien nyanssit upeasti esiin. Myös kotiteatterin akustiikka yllätti jälleen (vaikka itse sanonkin): Bassotasapaino oli huikean tasainen koko huoneessa.

Sitten kakkosen pariin: Elokuvien väliin jäi vain noin tunti. Elokuvat tuli katsottua siis lähes peräkkäin. Tästä huolimatta tai siitä syystä (?) Gladiator 2:n alku oli hämmentävä: Mistä oikein on kyse – Onko tämä edes Gladiator-elokuva?

Ensivaikutelma hälveni kuitenkin nopeasti. Elokuvan rakenne osoittautuikin nerokkaaksi: se paranee jatkuvasti ja saa otteensa katsojasta hetki hetkeltä tiukemmin.

Gladiator 2:n rakenne onkin yksi sen vahvuuksista. Juoni kehittyy tasapainoisesti ilman tarpeetonta kolmen tunnin pituutta – elokuvan 2 tuntia ja 28 minuuttia on täydellinen kesto. Suurimman kasvutarinan tekee Paul Mescal, joka ei varsinaisesti astu Crowen saappaisiin, mutta löytää oman paikkansa. Myös Connie Nielsen jatkaa vahvalla roolisuorituksella, ja Pedro Pascal tuo merkittävää syvyyttä tarinaan.

Denzel Washington puolestaan osoittautui yllätykseksi. Vaikka hänen roolinsa Gladiator-universumissa herätti aluksi epäilyksiä, Washingtonin suoritus paranee elokuvan edetessä. On helppo ymmärtää, miksi Oscar-keskustelut hänen kohdallaan ovat nousseet esiin.

Vaikka alku ei siis heti täysin vakuuttanut, elokuva jätti lopulta erittäin tyytyväisen olon. Gladiator 2 on kokonaisuudessaan loistava jatko-osa, joka ansaitsee paikkansa alkuperäisen elokuvan rinnalla. Se onnistuu kertomaan oman tarinansa, vaikka viittaakin vahvasti ykkösosaan. Näyttelijäsuoritukset, käsikirjoitus ja elokuvan rytmitys tekevät siitä vaikuttavan kokemuksen.

Seuraavaksi odotan innolla elokuvan ilmestymistä 4k-versiona kotiteatteriini – Vieläpä Steelbook-versiona.