Kahvasta kannettavat paristokäyttöiset radiokasettisoittimet ja hieman myöhemmin CD-soittimet katosivat vuosiksi lähes kokonaan pienten Bluetooth-kaiuttimien vallattua markkinat. Viime aikoina näiden vanhojen laitteiden muotokieli – ja jopa itse kasettitekniikka – on kuitenkin alkanut tehdä paluuta.

Myös AVPlus kokeili taannoin kahta uutta kannettavaa kasettisoitinta, joissa 1980-luvun idea oli tuotu lähes sellaisenaan nykypäivään. Toki bluetoothilla varustettuna.

Philips, joka oli aikanaan varmaan yksi maailman suurimmista ja myydyimmistä kannettavien radio- ja kasettisoittimien valmistajista, lähestyy samaa ilmiötä toisesta suunnasta. The Roller (TAMS60) ja The Tube (TAMS80) näyttävät  - ainanakin tavallaan - Philipsin vanhoilta kannettavilta mankoilta, mutta samalla rohkeasti omanlaisiltaan. Niiden sisällä ei ole enää kasettikoneistoa eikä edes radiota. Tilalla ovat Bluetooth, akku, sovellusohjaus ja muut nykyajan langattoman kaiuttimen ominaisuudet. Niin ja useimmpiin bluetooth-kaiuttimiin verrattuna nämä myös stereoäänellä. Monet tai voisi sanoa melkein kaikki bluetooth kaiutimet ovat monofonisia-

Erityisesti The Rollerilla on suora historiallinen yhteys Philipsin omiin 1980-luvun tuotteisiin. Uusi malli lainaa nimensä ja osan ulkoasustaan vuoden 1982 Roller Radiosta. The Tube puolestaan ammentaa yleisemmin Philipsin 1980-luvun Moving Sound -sarjan boombox-muotoilusta. Sille ei näyttäisi olevan yhtä tiettyä vanhaa esikuvaa, vaikka esimerkiksi D8304 ja D8089 kaltaisissa malleissa on samaa aikakauden henkeä. (kuvat alla: D8089 ja The Roller cd-ja kasettiversiot)

Sama idea, kaksi kokoa

Laitteet eroavat toisistaan rakenteeltaan selvästi. Kohtalaisen kompaktin kokoinen The Roller muistuttaa perinteisempää kannettavaa stereokaiutinta. 38 senttiä leveä ja noin 2,3-kiloinen Roller on vielä aidosti helposti mukana kannettava.

The Tuben rakenne on erikoisempi. Sen suuret kaiutinelementit on sijoitettu rungon molemmille puolille ja suunnattu sivuille. Elementtien edessä on lisäksi kartiomainen ääntä hajottava rakenne, joka levittää toistoa laajemmalle ympärilleen sen sijaan, että ääni suuntautuisi vain yhteen suuntaan. Yhdessä sivuille suunnattujen elementtien kanssa ratkaisu levittää ääntä eteen ja taakse, joten vaikutelma on käytännössä lähes ympärisäteilevä.

The Tube on siis jo selvästi järeämpi laite. Se on noin 54 senttiä leveä ja painaa 6,8 kiloa. Kiinteän kahvan lisäksi mukana on olkahihna, mutta painonsa ja kokonsa vuoksi Tube on enemmän paikasta toiseen siirrettävä "boombox" kuin jatkuvasti mukana kannettava kaiutin.

Kokoero näkyy myös kaiutinrakenteessa ja tehossa. Rollerissa on kaksi 89 millimetrin basso-/keskiäänielementtiä, kaksi 25 millimetrin diskanttia ja takana kaksi passiivisäteilijää. Vahvistimen jatkuvaksi tehoksi ilmoitetaan 60 wattia (2 x 30 W). Tubessa on vastaavasti kaksi 133 millimetrin bassoelementtiä, kaksi 20 millimetrin diskanttia ja takana kaksi isompaa passiivisäteilijää. Ja jatkuvaksi tehoksi luvataan jo peräti 140 wattia (2 x 70 W).

The Roller maksaa 229 euroa ja The Tube 449 euroa.

Käyttöönotto on molemmissa suoraviivaista. Virta päälle, Bluetooth-paritus puhelimen kanssa ja musiikki soimaan. Perustoiminnot hoituvat fyysisillä painikkeilla ilman sovellusta, ja näyttö kertoo olennaiset tiedot.

Näyttö kertoo soitettavan kappaleen tiedot ja näyttöön saa erilaisia teemoja, muun muassa vanhaa C-kasettia jäljittelevän animaation.

Kaiutinelementtien ympärillä olevat valotehosteet kuuluvat olennaisesti laitteiden leikkisään retroilmeeseen.

Käytössä mallien ero tuntuu ennen kaikkea koossa. Rollerin voi napata helposti kahvasta mukaan huoneesta toiseen, terassille tai autoon. Tube taas vaatii jo enemmän tilaa, ja sen 6,8 kilon paino tuntuu nopeasti, vaikka olkahihna helpottaakin siirtämistä.

Perustoiminnot ovat muuten pitkälti samat. Bluetooth tukee kahden laitteen multipoint-yhteyttä ja Auracastia. USB-C-liitäntää voi käyttää lataamisen lisäksi myös suoraan äänentoistoon, ja kaiuttimen akusta voi myös ladata esimerkiksi puhelinta. Mainittakoon, että akut ovat helposti vaihdettavissa.

Molemmat kaiuttimet ovat IP67-suojattuja eli pölytiiviitä ja kestävät siis jopa tilapäisen upotuksen veteen.

Laitteita voidaan ohjata myös Philips Entertainment -sovelluksella, mutta sovellus ei ole käytön kannalta välttämätön. Sen kautta voi hallita muun muassa valojen, näytön ja Auracastin asetuksia sekä käyttää erilaisia valmiita äänimaisemia ja taustaääniä esimerkiksi rentoutumiseen, keskittymiseen tai ympäristön äänten peittämiseen. Valotehosteita voi myös ohjata suoraan laitteesta. Käytännössä sovelluksen merkitys jää silti melko pieneksi, etenkin kun siinä ei pettymykseksi ole edes basso- ja diskanttisäätöjä, jonkinlaisesta taajuuskorjaimesta puhumattakaan.

Ääntä ja ominaisuuksia

Molemmista kaiuttimista lähtee kokoonsa nähden reilusti ääntä, The Tubesta tietenkin enemmän kuin Rollerista.

Kummassakin on myös panostettu bassotoistoon jota saadaan kummastakin runsaasti. Bassotoisto on muhkeaa ja antaa ääneen mukavasti tukevuutta, mutta erityisen tarkaksi tai napakaksi bassotoistoa ei voi sanoa. Välillä syntyy vaikutelma, että matalia taajuuksia yritetään saada irti hieman enemmän kuin kaiuttimien koko ja rakenne luontevasti mahdollistavat.

Äänenvoimakkuutta nostettaessa bassotoistoa aletaan myös selvästi leikata. Käytännössä tämä kuuluu bassotoiston kompressiona: matalien taajuuksien taso ei enää kasva samassa suhteessa muun äänen kanssa, vaan basso alkaa ikään kuin jäädä jälkeen. Tämä on tällaisissa DSP-ohjatuissa kannettavissa kaiuttimissa ymmärrettävää kaiuttimen suojaamiseksi, mutta samalla äänen luonne muuttuu kovempaa soitettaessa. Ilmiö korostuu etenkin Moving Sound -tilaa käytettäessä.

Moving Sound siis korostaa sekä bassoa että diskanttia ja tekee bassosta muhkeamman ja yläpäästä energisemmän. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti parempi vaihtoehto. Mielestämme ääni on ilman sitä tasapainoisempi etenkin The Tubessa, jossa bassoa on muutenkin runsaasti. Toisaalta joillekin kappaleille ja musiikkityyleille tällainen korostettu esitystapa sopii selvästi paremmin kuin toisille. Kyse on lopulta myös makuasiasta.

Kuuntelussa syntyi hieman huvittava, mahdollisesti osin placebo-vaikutukseen perustuva havainto: 1980- ja 1990-lukujen tanssimusiikki tuntui usein toimivan näillä kaiuttimilla erityisen hyvin, jopa paremmin kuin monet nykyajan voimakkaasti tuotetut kappaleet. Selitys voi toki olla enemmän musiikin tuotantotavassa, dynamiikassa ja omissa mielleyhtymissä kuin itse kaiuttimissa.

" Musiikkia kuitenkin kuuntelee mielellään - ja vähän pidempäänkin.

Kokonaisuus toimii molemmissa käyttötarkoituksessaan hyvin. Kummankin kaiuttimen ääni on miellyttävä ja helposti lähestyttävä, vaikka totta kai puutteita toistobalanssissa näin hifimielessä toki onkin. Musiikkia kuitenkin kuuntelee mielellään - ja vähän pidempäänkin.

The Tuben yksi kiinnostavimmista ominaisuuksista on sen tapa levittää ääntä ympärilleen Kaiutinratkaisu säteilee varsin tasaisesti sekä eteen että taakse, joten vaikutelma on lähes 360-asteinen. No siis ainakin melkein. Ääni leviää varsin tasaisesti niin eteen kuin taaksekin.

The Rollerissa samaa avaruutta ei ole yhtä paljon ja ääni on muutenkin mittakaavaltaan selvästi pienempi, mutta niin on toki itse laitekin. Tästä huolimatta Rollerin kokonaissointi on miellyttävä ja bassoilta kokoluokassaan yllättävän muhkea.

Yksi asia kuitenkin ihmetyttää: miksi kaiuttimissa ei ole basso- ja diskanttisäätöjä? Kaiuttimissa käytetään selvästi DSP-pohjaista äänenmuokkausta ja mukana on vielä tuo erillinen Moving Sound -tila, mutta käyttäjälle ei anneta mahdollisuutta tehdä edes yksinkertaisia sävynsäätöjä.

Tästä syystä myös Philips Entertainment -sovelluksen hyöty jää melko vähäiseksi kuten jo aiemminkin todettiin. Sovellus tarjoaa perustoimintojen hallintaa ja Auracastiin liittyviä asetuksia, mutta äänen hienosäätöä tai muita selvästi lisäarvoa tuovia toimintoja ei juuri ole.

Auracast on Bluetooth LE Audioon perustuva ominaisuus, jolla ääntä voidaan lähettää yhdestä lähteestä useille yhteensopiville vastaanottimille samanaikaisesti. Käytännössä sillä voi esimerkiksi jakaa saman musiikin useaan Auracast-yhteensopivaan kaiuttimeen ilman perinteistä pariliitosta. Philipsit voivat toimia sekä Auracast-lähettiminä että vastaanottimina, joten niitä voidaan käyttää myös osana laajempaa langatonta kaiutinryhmää. Sikälimikäli sille on tarvetta

Kaiutinelementtien ympärillä olevat valotehosteet ovat hauska lisä ja sopivat laitteiden muutenkin leikkisään retrohenkeen. The Tubessa valot jäävät kuitenkin rakenteen vuoksi osittain piiloon. Tässä valoja olisi voinut sijoittaa laitteeseen enemmänkin. The Rollerissa valotehosteiden toiminta vaikutti puolestaan jotenkin "hitaammalta" ja epämääräisemmältä kuin Tubessa. Hämärässä tilassa valot tuovat joka tapauksessa ihan mukavasi "discotunnelmaa".

VIDEO VALOISTA

Jaksaa, mutta jää lupauksesta

Philips lupaa molemmille malleille jopa 24 tunnin soittoajan. Käyttöaika lyhenee kuitenkin selvästi, kun Moving Sound on aktivoitu ja äänenvoimakkuutta nostetaan reilummin ja valotehosteet ovat päällä. Soittoaika voi tällöin jäädä jopa alle 10 tuntiin. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä suuri äänenvoimakkuus, korostettu basso ja valotehosteet kasvattavat kaikki tehonkulutusta selvästi.

Tiputtamalla volaa ja ottamalla valot pois voidaan hyvinkin päästä yli 20 tunnin soitantaan.

Erottuvaa retrolookkia hyvällä soundilla

Philips The Roller ja The Tube yhdistävät 1980-luvun kannettavien mankkojen hengen nykyajan Bluetooth-kaiuttimeen. Muotoilu on tarkoituksellisen näyttävä ja persoonallinen, joten se tuskin miellyttää kaikkia. Toiselle retrohenkinen ja hieman leikkisä ulkoasu on juuri näiden laitteiden viehätys, toiselle se voi olla liiankin huomiota herättävä.

Molemmista lähtee runsaasti ääntä, ja kokonaissointi on käyttötarkoitukseen sopivan muhkea ja miellyttävä. Basso ei ole erityisen tarkka, ja kovemmilla voimakkuuksilla sitä rajoitetaan selvästi. Moving Sound tekee äänestä energisemmän korostamalla bassoa ja diskanttia, mutta ilman sitä sointi on etenkin Tubessa tasapainoisempi.

Mallien suurin ero on mittakaavassa. 239 euroa maksava Roller on 2,3-kiloisena aidosti helposti mukana kulkeva ja riittää hyvin tavalliseen kotikäyttöön, terassille ja pienempiin ulkotiloihin. 449 euroa maksava ja 6,8-kiloinen Tube on enemmän moderni boombox: se soi suuremmin, täyteläisemmin ja avarammin, ja sen lähes ympärisäteilevä toisto levittää ääntä tasaisesti laajemmalle alueelle.

Toiminnoiltaan laitteet ovat hyvin lähellä toisiaan, joten Tube tuo lisähinnalla ennen kaikkea enemmän kokoa, tehoa, bassoa ja suuremman äänikuvan.

Selvin puute molemmissa on basso- ja diskanttisäätöjen puuttuminen. Philips Entertainment -sovellus jää siksi melko vähämerkityksiseksi. Jo yksinkertaiset äänen sävyn säädöt tekisivät kokonaisuudesta selvästi viimeistellymmän.

Kokonaisuutena molemmat ovat ennen kaikkea persoonallisia ja helposti lähestyttäviä viihdekaiuttimia. Roller painottaa kannettavuutta, Tube selvästi suurempaa ääntä. Musiikkia kummallakin kuuntelee mielellään. The Roller on jo aivan varteenotettava vaihtoehto myös tavalliselle hieman isommalle bluetooth-kaiuttimelle. The Tube raskaampaan tykitykseen ihan vaikka nuorison omaan huoneeseen (ja vanhemmat kiittää!).

PLUSSAA: Muhkea ja miellyttävä ääni, äänenpainevarat luokassaan, erottuva muotoilu, IP67s-suojaus, vaihdettava akku

MIINUSTA: Ei basso- eikä diskanttisäätöjä, bassokompressio kovalla voimakkuudella, sovelluksella vain vähän lisäarvoa, The Tube on painava, akunkesto varauksin