Opas: 4k UHD Blu-ray – toistaiseksi ainoa järkevä vaihtoehto täydelliseen elokuvanautintoon

Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja laitevalmistajat sekä kuvissa erikseen mainitut lähteet

4K-tarkkuudesta on viime vuosina tullut televisioissa jo lähes itsestäänselvyys. 4k-televisioita on ollut tarjolla jo vuodesta 2012 alkaen. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin 4k-sisältöä saatiin laajemmin saataville.

Varsinaisen 4k-tekniikan julkaisun jälkeen jouduttiin odottamaan neljä vuotta ennen kuin edes ensimmäiset 4k Blu-ray -soittimet saapuivat markkinoille. Sen jälkeen kesti vielä aikansa, ennen kuin täydestä tarkkuudesta hyödyn ottavia elokuvajulkaisuja tuli enemmän saataville. Televisiolähetyksissä 4k:n yleistyminen on edelleen kaukana.

Viime vuosina niin soittimien kuin levyjenkin saatavuus on parantunut, ja tallenteita on saatavilla nykyisin marketeistakin. Myös suoratoistopalvelut ovat muuttuneet viime vuosina yhä suositummiksi, ja monet niistäkin tarjoavat nyt myös 4k-kuvaa.

Samaan aikaan moni kiikuttaa DVD- ja Blu-ray-elokuvakokoelmansa divariin. Kannattaako vielä panostaa yhteen fyysiseen levyformaattiin?

Perehdyimme 4k UHD Blu-rayhin ja teimme pienen katsauksen tällä hetkellä saatavilla oleviin soittimiin, levyjen saatavuuteen ja muihin 4k-materiaalin lähteisiin. Kerromme myös, mitä kannattaa huomioida vahvistimien ja televisioiden osalta.

4k ja UHD eivät ole sama asia

4k UHD on valtava harppaus kuvan tarkkuudessa, kun vertaa sitä ja Full HD -laatua tarjoavaa Blu-rayta – puhumattakaan DVD:n tarkkuudesta. UHD-resoluutio tarjoaa neljä kertaa Full HD:n pikselimäärän. Elokuvamaailmassa 4k on kuitenkin siinä mielessä aidompi 4k, että kuvan vaakaresoluutio on oikeasti yli 4000 pikseliä, kun UHD:ssä se on kuvasuhdeformaatista johtuen vain 3840 pikseliä.

Termejä 4k ja Ultra HD käytetään usein synonyymeinä, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa. Kuluttajan kannalta näiden termien erolla ei kuitenkaan ole käytännössä väliä. Lyhyesti sanottuna 4k:lla viitataan elokuvatuotannossa käytettyyn standardiin, kun taas Ultra HD on kuluttajakäyttöön suunnattujen näyttöjen ja lähetysten standardi.

4k-termin esitteli Digital Cinema Initiatives, joka edustaa elokuvastudioita. Termillä viitataan resoluutioltaan 4096 x 2160 pikselin kuvaan – tarkemmin sen leveämmän sivun pikselimäärään. Samalla termi viittaa sattuvasti myös siihen, että kuvan pikselimäärä on nelinkertainen elokuva-alan aikaisempaan 2K-standardiin verrattuna, joka oli 2048 x 1080 pikseliä. 4k-standardiin ei kuulu pelkkä resoluutio. Sisällön pakkausmenetelmänä on JPEG2000, 250 megatavua sekunnissa 12 bitin syvyydellä ja 4:4:4 -alinäytteistyksellä.