Testissä Leak Stereo 130/CDT: Brittiklassikon kiehtova paluu

Uusi omistaja IAG puhaltanut elämää vanhaan tuotemerkkiin julkaisemalla cd-pyörittimen ja monitoimisen retrohenkisen integroidun vahvistimen. Ensimmäiset Leakit sitten vuoden 1979, olkaapa hyvä!

Olle Linder & Kari Nevalainen

Kun puhutaan Leakista, pitää mennä kauaksi taaksepäin aikaan ennen kuin japanilaiset valmistajat, kuten Sony, Marantz (Japan), Yamaha, Onkyo ja Kenwood alkoivat toden teolla syödä markkinoita vanhoilta eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta merkeiltä, Leak mukaan lukien. 

Leak kuuluu samaan sukupolveen kuin esimerkiksi Quad, Fisher, Ampex, Amstrong, Mullard, Heathkit, McIntosh, Decca, Dynaco, Lowther, Rogers, Pamphonic, Pye, Radford, Tannoy, Grundig, Philips, General Electric, Western Electric, RCA ja Harman, jotka kaikki aloittivat reilusti ennen toista maailmansotaa.  

Leakin (H. J. Leak & Co. Ltd) perusti Harold. J. Leak vuonna 1934. H. Leak on yksi brittihifin grand old maneista samassa kategoriassa kuin vaikkapa Quadin Peter Walker (joka perusti Quadin vuonna 1936), Wharfedalen G. A. Briggs (1932) ja Tannoyn Guy R. Fountain (1926).

Leakin todellinen kultakausi osui 1950- ja 1960-luvuille. Toiminnan ollessa laajinta Leak valmisti vahvistimia, radiovastaanottimia, kaiuttimia (Leak Sandwich) ja jopa äänirasioita, äänivarsia ja levysoittimia. Parhaimpina aikoina kaikki, mitä Leak ehti tehdä, meni kaupaksi kuin häkä. 

Kestävintä suunnittelua edustivat Leakin vahvistimet. Varhaisimmat olivat pa-tarkoituksiin suunniteltuja, usein parikymmenwattisia push-pull-putkivahvistimia teho-triodeilla (esimerkiksi Osram DA30). Sittemmin 1940-luvun lopulla Leak otti käyttöön takaisinkytkennän Bellin patentin ja EMI:n Alan Blumleinin kokeilujen pohjalta. Tästä syntyi Leakin ensimmäinen "Point One" -vahvistin, Leak Type 15, vuonna 1945 (kaksi vuotta ennen Williamsonia!). Lisänimi ”Point One” tuli siitä, että vahvistimien harmoninen kokonaissärö oli sensaatiomaisesti vain 0,1 prosenttia. 

"Point One"-vahvistimista kuuluisin on Leak TL/12 vuodelta 1948 kolmella vahvistinasteella ja kohtuullisella hinnalla. Sillä Leak rynni Euroopan orastaville high fidelity -markkinoille 1950- ja 1960-luvuilla. Myöhemmissä vahvistimissaan (esimerkiksi malleissa TL/10, TL/25, TL/12-Plus, TL/50-Plus sekä Stereo 20, Stereo 50 ja Stereo 60) Leak hyödynsi samaa topologiaa, mutta petrasi käyttämällä tehokkaampia pääteputkia ja joissakin malleissa pääteasteen ultra-lineaarikytkentää. 

Sitten tulivat transistorivahvistimet, jotka kooltaan pienempinä, kevyempinä ja edullisempina syrjäyttivät putkilaitteet käytännöllisesti katsoen kokonaan 1960-luvun loppuun mennessä. Leak reagoi tilanteeseen julkaisemalla ensimmäisen transistorivahvistimensa, Stereo 30:n, vuonna 1963. Siitä tulikin suuri menestys: yli 50 000 kappaletta myytiin viiden vuoden kuluessa.  

Tässä vaiheessa Harold Leak oli jo vakiinnuttanut asemansa tunnustettuna laitesuunnittelijana ja hoitanut liiketoimintaansa kunnialla yli 30 vuotta. Muutaman vuoden Leak toi vielä markkinoille uusia vahvistinmalleja ja erityisesti kaiuttimia todetakseen pian japanilaisten elektroniikkavalmistajien ylivoiman. Vuonna 1969 Harold Leak ripusti hanskat naulaan, myi firman Rank Organisationille ja siirtyi eläkkeelle. Kymmenen vuotta myöhemmin Leakia ei enää ollut. Tarinan loppu. Finito.   

Kunnes vuosikymmeniä myöhemmin Audiolabin, Wharfedalen, Quadin, Missionin, Tag McLarenin ja Castlen tuotemerkit omistava IAG eli International Audio Group osti Leak-tuotemerkin ja on nyt sen alla lanseerannut cd-pyörittimen ja integroidun vahvistimen – ensimmäiset Leakin laitteet 40 vuoteen! 

Vahvistimen takaa löytyy kaikki tärkeimmät liitännät: korkealaatuiset kaiutinliittimet, usb-b, koaksiaalinen ja kaksi optista digitaalituloa sekä mm-levysoitintulo. Mukana on myös optinen ja koaksiaalinen digitaalilähtö. 

Leak CDT:n takalevy on riisutumpi, mutta toisaalta kaikki, mitä cd-pyörittimeltä tarvitaan, on mukana: digitaaliset lähdöt koaksiaalisena ja optisena.