Testissä KEF R 3
 -kaiuttimet – muhkeaa ääntä minimaalisessa paketissa

Aina kun KEF päivittää mallisarjojaan, on lupa odottaa radikaalejakin muutoksia ja parannuksia. Ja juuri näin on tapahtunut tuoreen R-sarjan kohdalla.

Teksti: Mats Meyer-Lie
Kuvat: Valmistaja

Measurements: Hifi&Musik

Kun KEF viime kesänä ilmoitti uudesta R-sarjasta, mieleen tuli saman tien se, kuinka kauan päivitystä saatiinkaan oikeastaan odottaa. Esimerkiksi pidetty R-500-malli tuli markkinoille jo vuonna 2011. Seitsemän vuotta on pitkä aika hifimarkkinoilla, vaikka R-sarja onkin ollut yksi valmistajansa parhaista ja kerännyt tusinoittain erilaisia palkintoja. Ja ihan aiheesta.

Tulevaisuus näyttää hyvältä myös seuraajien suhteen. Vaikka ulkonäöllisesti tuore sukupolvi muistuttaakin kovasti edeltäjäänsä, kromiosien puuttuminen tuo mukaan ripauksen hillitympää charmia ja esimerkiksi kotelo, sen rimoitus, elementti ja suodin on päivittynyt. Jopa elliptinen bassorefleksiaukko on uudistettu ja nyt osin muovia resonanssien ja virtausten hillitsemiseksi.

Merkittäviä ja mainioita muutoksia
Sarjan keskiössä on tietysti elementti, joka on nyt jo 12.(!) sukupolveensa ehtinyt koaksiaalinen Uni-Q. Elementin moottori on uudistettu, jotta säröä olisi entistäkin vähemmän ja toisaalta dynamiikkaa enemmän, ja myös pitempää iskua on haettu uudella ripustusmenetelmällä. Lisäksi elementtien integraatiota on parannettu.

Konsentrisesti sijoitettu diskantti on saanut kapeat virtausaukot taaksepäin, ja sen akustisia ominaisuuksia on hienosäädetty niin sanotulla Shadow Flares -tekniikalla, joka vähentää koteloheijastuksia.

Bassoelementit puolestaan ovat saaneet uudet kartiot, jotka toistavat nyt oktaavia korkeammalle kuin edeltäjänsä. Eikä siinä vielä kaikki. Uusi kartioripustus takaa myös tuplasti pidemmän iskun, ja moottorisysteemi vähentää säröä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uuden R-sarjan kaiuttimissa on pienempi kartiopinta-ala ja solakammat kotelot, mutta ne toistavat paitsi syvempää myös puhtaampaa bassoa kuin edeltäjänsä. Uudet kaiuttimet eivät lisäksi ole pelkästään virtaviivaisempia, vaan niiden ulkonäkökin on astetta hillitympää: sekä elementit että kotelo ovat samaa sävyä, mustaa, valkoista tai pähkinäpuuta.

Saimme kuunneltavaksemme R-sarjan ainoan jalustakaiutinmallin, R 3:n. Edellisessä sukupolvessa jalustamalleja oli kaksi. Vaikka uusi versio on hiukan korkeampi mutta kapeampi eikä niin syvä kuin edeltäjämalli R-300, se painaa silti enemmän. Elementtikoot ovat ennallaan kuten myös taaksepäin suunnattu refleksiaukko sekä asialliset liittimet, jotka mahdollistavat kaksoisjohdotuksen. R 3 oli jalustakaiuttimeksi sen verran painava tapaus, että ihan ensimmäiseksi täytyi jostain etsiä sopivat kaiutinjalat, koska valmistajan omia jalustoja ei testin aikana ollut saatavilla.

Kun järjestimme parin hiekkatäytteisiä Target-telineitä ja asetimme ne tutuille paikoilleen kuuntelutilassa, oli aika käynnistää koekuuntelut. Tiedostaen sen, että telineet ja kaiuttimet eivät olleet samalta valmistajalta ja siten takuulla yhteen sovitettu parivaljakko, ensivaikutelma oli silti ällistyttävä.