Testissä Technics SU-R1000 -vahvistin: Brutaalia digivääntöä!

Kuuden vuoden kehitystyön ja R1-sarjan luksusduon jälkeen Technics ajatteli, että nyt on aika lisätä valikoimaan vielä rohkeampi integroitu vahvistin. Juuri sellainen on tuore SU-R1000.

Teksti: Mats Meyer-Lie & AVPlus-toimitus
Photos: Manufacturer
Measurements: Hifi&Musik

Ensisilmäys kertoo yleensä laitteesta kuin laitteesta ainakin jotain keskeistä. Technicsin tuoreen SU-R1000:n kohdalla mieleen tulee heti kättelyssä japanilainen pyhän yksinkertaisuuden ruumiillistuma kaikessa minimalistisuudessaan.

Teknisesti sen sijaan ollaan kaukana yksinkertaisuudesta, sillä Technics nostaa digitaalitekniikan riman jälleen ihan uudelle korkeudelle. SU-R1000 on täynnä huipputeknologiaa, mikä ei tietenkään yllätä merkin tuntijoita lainkaan. Taustalla on myös muistikuvat vuonna 2014 ilmestyneestä ylellisestä vahvistinduosta, jonka päätemalli SE-R1 painoi tasan 54 kilogrammaa – ja kyseessä oli d-luokan vahvistin!
Hurja massa johtui yhtä paljon rohkeasta rakenteesta kuten myös mielettömän kokoisesta virtalähteestä. Tämä kunnianhimo näkyy myös edullisemmassa SU-R1000-mallissa, joka niin ikään toimii d-luokassa. Kytkentävirtalähteestään huolimatta se painaa silti melko runsaasti,  23 kilogrammaa.

Omaa tekniikkaa
Suurten referenssipäätevahvistimien tapaan SU-R1000 ei toimi perinteisessä mos-fet-pohjaisessa d-luokassa, vaan siinä hyödynnetään japanilaisvalmistajan omia huippunopeita galliumnitriditransistoreita (gan-fet). Kyse on eräänlaisesta superkomponentista, jolla on hyvin alhainen vastus ja joka ei myöskään kärsi samalla tavoin hajakapasitanssista tai dioditoiminnan häiriöistä, jotka vaivaavat mos-fet-toteutusta.

Technicsin ratkaisussa puolijohteet (joita muuten on kaksi per kanava) toimivat jopa 1,5 megahertsin kytkentätaajuudella ja yhdessä perinteisiin ratkaisuihin nähden vain kymmenesosan lähtöimpedanssin kanssa tarjolla on 150 watin vahvistin, joka ei hätkähdä kaiutinkuormitusta yhtään niin paljoa kuin perinteisempi d-luokkainen pääte. Lähtöasteen LAPC-toiminnosta, joka muuten on omanlaisensa mukautuva korjauspiiri vaiheen ja impedanssin sovittamiseksi, tulee vielä pykälä lisää premium-henkeä. Kyse on eräänlaisesta automaattisesta kalibroinnista, jossa vahvistin itse lähettää pienen, erilaisista testipulsseista koostuvan jännitteenkertaajan kaiuttimen mittaamiseksi ja optimoi siten pääteasteen kuormituksen ja impulssivasteen. Toiminto on valinnainen, ja päälle kytkettynä se luo subjektiivisesti arvioiden hieman ilmavamman ja läpinäkyvämmän kolmiulotteisuuden tunnun SU-R1000:n toistoon.

LAPC ei ole ainoa mielenkiintoinen rivi SU-R1000:n ominaisuuslistalla. Vahvistimessa on nimittäin myös uusi ADCT-toiminto, joka puolestaan torjuu kaiuttimien aiheuttamaa tarpeetonta sähkömotorista voimaa eli värähtelevistä elementeistä aiheutuvaa jännitelähteen potentiaalieroa, joka heijastuu normaalisti takaisin vahvistimeen.

Järjestelmä vertaa jatkuvasti pääteasteen lähtöä edellisen da-osan ulostuloon ja kompensoi aktiivisesti mahdolliset erot. Ja kyllä, SU-R1000 on siis täysin digitaalinen vahvistin, jossa analogisten lähteiden signaalit – mukaan lukien vinyylisoitintulo –  digitoidaan 32-bittisen ja 768 kilohertsin balansoidun ad-muuntimen kautta. Myös vinyyliääni on balansoitu, ja riaa-korjaus tehdään digitaalisesti. Mukana on myös eräs toinen edellä mainitun LAPC:n kaltainen toiminto, joka ei pelkästään korjaa signaalin vaihe- ja korkeataajuusominaisuuksia vaan myös parantaa transienttivastetta. Kalibrointi – joka muuten suoritetaan paketin mukana tulevalla testisignaaleja sisältävällä vinyylilevyllä – on kytkettävissä päälle ja pois, mutta kun kerran kuulee, mitä ominaisuus tekee toiston stereokuvalle ja selkeydelle, ominaisuudesta on todella helppo pitää.

Jotta kaikki digiominaisuudet toimisivat asianmukaisesti, niiden taustalle tarvitaan aivan erityistä ja edistyksellistä virrantuottoa. Tässä tapauksessa siitä huolehtii kytkentävirtalähde, joka on kehitetty erityisesti SU-R1000:lle ja koostuu neljästä erillisestä osasta: yksi on vahvistimen analogisille piireille, toinen digitaalipiireille sekä yhdet kunkin kanavan tehoasteille. Technicsin itse kehittämät, erittäin nopeat kytkentäkomponentit ja korkea toimintataajuus (400 kilohertsiä) yhdessä erittäin kattavan ja erittäin hiljaisen ohjauksen kanssa mahdollistavat periaatteessa kohinattoman ja modulaatiovääristymistä vapaan signaalin. Ainoa asia, jota kytkentävirtalähde ei ohjaa, on da-muuntimen yliherkkä kello-oskillaattori, jolle on varattu oma akkunsa.

Vahvistimen takaa löytyy käytännössä kaikki tarpeellinen: jopa kaksi usb-liitäntää tietokoneille, kaiutinlähdöt tuplana sekä balansoidut xlr-tulot linjalähteelle ja vinyylisoittimelle.