Hifin historiaa: Technics RS-M253X – Laadukas c-kasettisoitin rullaa edelleen!

Vuosina 1983–84 valmistettu Technics RS-M253X sisältää monta hyvän kasettisoittimen ominaisuutta – niin kuunteluun kuin tallennukseenkin.

Text: Heikki Kivelä
Kuvat: Teppo Hirvikunnas

Kasetin kuolemasta on puhuttu siitä lähtien, kun se hävisi Musiikintuottajien virallisista tilastoista vuonna 2005. Sitä ennen saman tilaston alusta, vuodesta 1992 saakka, niitä ehdittiin kuitenkin myydä Suomessa noin 16 miljoonaa kappaletta – eikä tilastointi edes sisällä tyhjänä myytyjä ja itse nauhoitettua kasetteja. Vaikka osa on takuulla lentänyt tienvarsille ja ties minne, kasetteja löytynee useammastakin kotitaloudesta edelleen.

Kasettien ystävien pulma vain siinä, että soittimien valmistus ovat vähin äänin hiipunut käytännössä olemattomiin. Formaattia ei enää pidetä siinä määrin kaupallisesti relevanttina, että siihen panostettaisiin. Käytettyjä soittimia sen sijaan liikkuu markkinoilla enemmän ja vähemmän paikasta riippuen. Me saimme ilon tutustua Technicsin RS-M253X-malliin, joka on Helsingin Hifidealerilla myynnissä huollettuna ja hyväkuntoisena järkevään 200 euron hintaan.

Pomminvarma käyttöliittymä
Varmaan jokainen, joka muistaa c-kasetit, tietää myös sen, miten kasettidekkejä käytetään. Pääosin niiden toimintalogiikka on sama kuin muillakin toisto- ja tallennuslaitteilla käynnistys-, pysäytys- ja kelauspainikkeineen. Siltä osin ollaan vahvasti perinteiden äärellä myös juttumme soittimen kanssa. Näiden peruspainikkeiden lisäksi RS-M253X:n etupaneelissa on myös harvemmin tavattuja säätimiä, johtuen siitä, että se soveltuu erinomaisen hyvin äänityskäyttöön.

Mukana on esimerkiksi bias-hienosäätö, jolla esimagnetointi on tarkkaan määriteltävissä käytössä olevalla nauhatyypille (normaali, kromi, metalli). Täsmällinen ja oikea esimagnetoinnin arvo on kuitenkin viimekädessä monien seikkojen, kuten särön, signaali–kohinasuhteen ja taajuusvasteen, kompromissi. Ammattilaisnauhoissa saattaa olla mukana suositeltu bias-säätö, jolloin potentiometri tulee tarpeeseen, mutta muuten siihen ei peruskäytössä ole tarpeen kajota – siksikin, että tavallisten c-kasettien bias-tasoa on ainakin jossain määrin pyritty standardoimaan.

Paremmin tavan käyttäjälle sopivia ominaisuuksia on useita. Esimerkiksi dekin nelinumeroinen digitaalinäyttö kertoo nauhan edistymisestä perinteisen juoksevan luvun mukaan mutta myös aikana – myös äänityskäytössä jäljellä olevan tallennusajan minuuttien ja sekuntien muodossa. Aikaperustaisesti toimivilla Music Select- ja Music Repeat -painikkeilla taas voi ohjelmoida kasetille tiettyjä osia, joiden löytäminen kelatessa on helpompaa.

Dekki tunnistaa automaattisesti käytetyn nauhatyypin, ja koska siinä on kolme äänipäätä, tallennuksen aikana voi kuunnella joko suoraan liitettyä äänilähdettä tai nauhalle tallentunutta ääntä, mikä on erittäin hyvä ominaisuus. Tallennusvoimakkuuden tarkkailu taas onnistuu kirkkaasta näytöstä, ja sisääntulon voimakkuus on säädettävissä yhdellä suhteellisen tarkalla ja sopivan jähmeällä liukusäätimellä. Myös kanavatasapainolle ja monitoroinnin äänenvoimakkuudelle on omat liukunsa, sisäänrakennettu kuulokelähtö 6,3 millimetrin liittimellä sekä Dolby B & C- ja dbx Type 2 -kohinanvaimennusmahdollisuudet.

Äänen dekkiin saa joko kahdella 6,3-millisellä plugilla mikrofonimuodossa tai linjatasoisena stereo-rca:lla. Näiden lisäksi takana on myös kauko-ohjauksen liitäntä.

Dekin käyttö on jouhevaa, sillä ”Microprocessor Logic Control System” -napit toimivat kevyesti ja melkein hipaisukytkimien tavoin, ja kelatessa kuuluu vaimea sirinä, jonka avulla on helpompaa etsiä oikeaa kohtaa. Toisto ja stoppikin tapahtuu näpsäkästi.

Kuuntelussa ja nauhoituksessa
Testasimme dekin toiston sekalaisella valikoimalla viime vuosina julkaistua, suhteellisen tuoretta musiikkia. Kirkkaan selkeään digiääneen tottuneille korville kasettivalikoiman sekä ammattilais- että amatööritasoiset äänitykset kuulostivat kaikki hiukan nuhaiselta. Vaikka kaikki keskeinen musiikillinen informaatio oli mukana ja kappaleet kyllä veivät mennessään, ei äänenlaatu pystynyt tietynlaisen läsnäolon puolesta juurikaan kilpailemaan digilähteiden kanssa. Tässä kohtaa syyttävä sormi on kuitenkin syytä kääntää soittimen sijaan kasettimonistamoissa pikanopeudella ja melko alhaisella tallennusvoimakkuudella tuotettuihin nauhoihin.

Dekin äänityspuolta taas testasimme pakasta vedetyllä krominauhalla, johon tallensimme digilähteestä yhden, tasoiltaan melko staattisen musiikkikappaleen. Tallennettaessa sopiva voimakkuus löytyi kokeiluäänityksillä ja kuuntelemalla Tape-lähtöä sekä katsomalla mittaristosta, ettei signaali mene niin sanotusti punaiselle.

Muutaman tallennusvoimakkuuden säätökokeilun jälkeen lopputulos oli osapuilleen sitä mitä pitääkin, eivätkä esimerkiksi diskantit vaimentuneet tarpeeksi lujaa äänitettäessä mainittavasti. Kohinanvaimennustakin voi toki käyttää, mutta alkuperäiselle uskollisen äänen tuottamisen vuoksi valittu versio täytyy pitää päällä myös toistettaessa. Toisaalta, jos äänittää kohinanvaimennuksella ja toistaa ilman sitä, diskanttialuetta on yhtäkkiä mukana reilusti lisää! Tästäkin voi joissain tilanteissa olla hyötyä, vaikkei metodi kovin oikeaoppinen varsinaisesti olekaan.

Kaikki kuulosti siis äänityskäytössä hyvältä ja melko samanlaiselta suhteessa alkuperäiseen. Vaikka esimerkiksi leveämmät bassosaundit sopivasti litistyivätkin niin panoroinnin kuin voimakkuudenkin suhteen, lopputulos oli tietyllä tapaa jopa parempi kuin kliininen digiversio. Kasetti ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että resoluutio häviää!

Technics RS-M253X sisältää kolme äänipäätä. Toteutuksen etuna on se, että äänitystilanteessa on mahdollista kuunnella nauhalle päätyvää signaalia ja korjata tarvittaessa esimerkiksi sisääntulovoimakkuutta.

Äänityksen aikana on hyvä tarkkailla etumaskin äänenvoimakkuutta ilmaisevia ledejä. Liian hiljaisella sisääntulovoimakkuudella kohinan määrä lisääntyy, kun taas liian lujalla ääni alkaa säröytyä. Tässä kuvassa mennään hiukan yli Dolby-suosituksen, mikä ei vielä varsinaisesti lisää kuuluvaa ja epämiellyttävää säröä vaan saa aikaan tavallaan toivotun nauhakompression. 

Soittimen sisällä on yllättävän paljon tavaraa, mistä kertoo myös 5,3 kilogramman massa. Vaikka kyse on yksinkertaisesta laitteesta, RS-M253X:n monipuoliset toisto- ja tallennusominaisuudet kasvattavat tarvittavien komponenttien määrää.

RS-M253X ottaa ääntä sisään joko kahdesta mikrofonista 6,3 millimetrin plugiliittimillä tai linjatasoisena stereo-rca:lla. Molemmat ovat yleisiä ja edelleen aktiivisessa käytössä olevia liitäntätapoja.

Artikkeli on luettavissa AVPlus-lehdestä 3/2020 (nro. 196)