Hifin historiaa: Canon S-70 -kaiuttimet – Ääntä linssin kautta

Kameroistaan ja tulostimistaan tunnettu Canon valmisti ympärisäteileviä kaiuttimia muutaman vuoden ajan 1990-luvulla. S-70 oli niistä ensimmäinen. 

Text: Kari Nevalainen
Kuvat: Janne Käpylehto

Kiinnostus, epäily, innostus, kokeilu, pettymys, uusi tuleminen, täyttä vauhtia eteenpäin, kiista ja mahalasku. Näin voisi kuvata kamerajätti Canonin lyhyeksi jäänyttä seikkailua äänentoiston nopeakäänteisessä maailmassa 1990-luvulla. 

Tuohon aikaan Canonilla oli jopa Canon Audio -niminen firma, joka aloitti yhden miehen henkilökohtaisena unelmana. Mies oli Canonin Englannin-tutkimuskeskuksen johtaja Hiro Negishi, taitava optiikan asiantuntija ja audiofiili. Negishi-sanin ajatus oli luoda yritys, joka hyödyntäisi brittien hifiosaamista ja yhdistäisi sen Canon-tuotemerkin voimaan ja resursseihin integroituvassa äänen ja kuvan mediamaailmassa. 

Poikkeukselliseksi lähtötilanteen teki, että Negishi-sanilla oli myös valmis tekninen konsepti: Wide Imaging Stereo (WIS) eli laajakulmastereo. Sen perusidea oli laajentaa kaiuttimen hyödyllistä kuuntelualuetta diffusoimalla keski- ja korkeita taajuuksia. Pätevänä optikkona Negishi-san ehdotti huolella muotoiltua akustista peiliä, joka olisi asetettu kaiutinelementin keskiakselilta hieman sivuun.

Tällainen peili ei diffusoisi ääntä ainoastaan 360 astetta horisontaalisesti kuten perinteisissä ympärisäteilevissä kaiuttimissa, vaan hajottaisi ääntä myös pystysuunnassa. Tuloksena oli kaiutin, jossa kupumaisen yläkotelon pohjapinnalle on asennettu yksi laajakaistainen kaiutinelementti, joka suuntaa ääntä alaspäin kohti kaarevaa peilimäistä heijastinta. 

Ensimmäinen kaupallinen WIS-elementin sisältänyt Canon Audio -kaiutin oli kompakti S-50-hyllykaiutin vuodelta 1990 ja siitä muokattu lattiakaiutin S-70 erillisellä basso-osalla. 

Huolimatta suhteellisen korkeista vähittäishinnoista ja joistakin ilmeisistä puutteista suorituskyvyssä molemmat kaiuttimet menestyivät kaupallisesti lupauksia herättävästi. 

Suo siellä, vetelä täällä
Keskeistä Canon Audion konseptissa oli peiliheijastimen muoto. Suora ääni hallitsisi edelleen kaiuttimen hajontakuviossa, mutta tarkoin muotoillun peilin ansiosta ääni akselilta sivussa kuunneltuna olisi tavallista laajakaistaisempi ja sivussa istuvat kuuntelijatkin kuulisivat jotain stereokuvasta. 

Ajatuksen käytännön toteutus osoittautui odotuksia vaikeammaksi siitä huolimatta, että Negishi-san sai vahvaa taustatukea brittiläisen hifiteollisuuden spesialisteilta Bowers & Wilkinsistä Cambridge Audioon ja Meridianiin. 

Yksi Canonin WIS-kaiuttimien heikkous oli, että ääntä hajottavan akustisen peilin takia subjektiivinen stereovaikutelma oli lähikentässä tavanomaista diffuusimpi. Suurempi ongelma seurasi kuitenkin siitä, että WIS-säteilijästä huolimatta huomattava määrä suoraa ääntä vuosi kuuntelijalle etenkin matalilla ja keskitaajuuksilla. Aikaero suoran ja heijastetun äänen välillä vääristi sointitasapainoa ja sai kaiuttimen kuulostamaan vähän oudolta. Tasapainoilu lähikentän ja heijastuneen äänikentän välillä osoittautui hankalaksi.