B&O:lla on koko lähes satavuotisen historiansa aikana ollut vaikea suhde laitemuotoiluun. Silti se on tehnyt siitä tavaramerkkinsä. BeoSound 3000 on design-klassikko, jonka tyyli puhuttelee pintaa syvemmältä.
Text: Kari Nevalainen
Photos: Manufacturer
Amerikkalainen folk, nuori Leonard Cohen, Modern Jazz Quartetin Bach-tulkinnat, punaviini ja B&O-kaiuttimien värittymätön ääni, ST-äänivarren ja SP 1 -äänirasian kyky kaivaa musiikin tasot ja yksityiskohdat lp-levyltä, luoda tunnelmaa – tämä oli lähes parasta hifiä, mitä 1970-luvulla tietää saattoi. Ainakin se oli sivistyneintä hifiä, mitä oli. B&O:t olivat ylittämättömät. Ja jo silloin hävyttömän kalliit.
Elettiin aikaa, jolloin B&O oli jälleen kerran luovinut itsensä ulos yhdestä monista kriiseistään. Natsit kätyreineen polttivat B&O:n tehtaan sodan viime kuukausina. Nauhurit ja televisiot tarjosivat sodan jälkeen uusia mahdollisuuksia, mutta markkinat olivat vielä vuosia epävarmat. Uusilla tuotteillaan ja etenkin televisioilla B&O pystyi kuitenkin säilyttämään sotaa edeltäneen maineensa tanskalaisena laatulaitteiden valmistajana.
Se ei kuitenkaan riittänyt. Vaikutusvaltainen arkkitehti Poul Henningsen teilasi messuarviossaan esillä olleet radiovastaanottimet ja varsinkin B&O:n Grand Prix 1954 -yhdistelmälaitteen.
”Ihminen tulee sairaaksi nähdessään näin paljon lahjattomuutta yhdessä paikassa”, Henningsen kirjoitti ja vertasi radioiden tyyliä vessanoviin, joiden sisällä piili yksi aikakauden merkittävimmistä teknisistä saavutuksista (radio).
B&O:n ensimmäinen radionauhuri Beocord 84 U vuodelta 1947. (Kuva: lauritz.com)
Henningsen päätti juttunsa pohdintaan: ”Ovatko nämä kalankäsittelijöiden tai perunatukkureiden luppoaikana suunnittelemia tekeleitä?”
Kriisistä kriisiin voittajana
B&O:lla närkästyttiin, mutta otettiin opiksi. Yhteistyötä arkkitehtien ja teollisten muotoilijoiden kanssa tiivistettiin. Esimerkiksi 1950-luvun lopulla B&O:n laitteista oli saatavana sekä perinteisen näköinen että tyylikäs, niin sanottu arkkitehtimalli. Design-laitteet eivät myyneet, mutta B&O sai arvokasta kokemusta insinöörien ja teollisten muotoilijoiden yhteistyöstä.
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta B&O:n historiassa. Jonkinlainen periaatteellinen ristiriita, kaksijakoisuus tekniikan ja muotoilun välillä, on seurannut haamun lailla B&O:ta alusta pitäen ja monella tasolla. Kyvyttömyys päättää ja valita suuntaa kertoo, miten tärkeitä molemmat puolet – vahva insinööriosaaminen ja keskivertoa merkittävämpi panostus laitteiden visuaaliseen puoleen – ovat olleet B&O:lle. Ambivalenssilla on varmasti tekemistä tanskalaisen huonekalumuotoilun vahvan perinteen kanssa.
Jatka artikkelin lukemista
Tämä artikkeli kuuluu AVPlus Extra -sisältöön. Jatka lukemista 1 krediitillä.







