Paraneeko levysoittimen ääni rasiaa vaihtamalla – edes rahalla? Seuraa kattava tietopaketti äänirasioista sekä vertailu, johon osallistui 13 mallia hintahaarukassa 170–500 euroa.
Testissä mukana: Audio-Technica, Denon, Grado, Goldring, MOFI, Ortofon, Rega.
Teksti & kuvat Teppo HirviKunnas Mittaukset & kuuntelu Teppo HirviKunnas
Levysoitin, jota nykyään kutsutaan yleisesti vinyylisoittimeksi, on perustaltaan mekaaninen laite, ja ensimmäiset niistä olivat itse asiassa täysin mekaanisia. Aluksi käsi ja sittemmin jousi antoivat voiman levyn pyörittämiseen. Levyyn mekaanisesti kaiverretun uran poikkeamat liikuttavat urassa kulkevaa neulaa. Neula on kiinni metallikalvossa, joka värähtelee neulan liikkeestä. Kalvon eteen kiinnitetty torvi vahvistaa äänen kovemmaksi – kokonaan ilman sähköä. Neulan ja metallikalvon muodostamaa yksikköä kutsutaan äänirasiaksi (englanniksi cartridge). Myöhemmin (1930–40-luvulla) täysmekaaninen äänirasia muuttui sähkömekaaniseksi. Siinä neulan mekaaninen liike muutetaan sähkövirran vaihteluksi.
Rakenne ja toiminta
Äänirasia, tai oikeastaan äänirasian neula, on se osa levysoittimesta, joka varsinaisesti lukee äänilevyä. Neula seuraa levyssä olevaa uraa, joka mutkittelee siihen kaiverretun äänisignaalin värähtelyjen mukaisesti. Levyn lähes mikroskooppisen pieneen uraan on siis tavallaan kaiverrettu äänisignaalin aaltomuoto.
Uran mutkittelu liikuttaa neulaa sivusuunnassa ja samalla neulan varressa olevia magneetteja tai keloja, riippuen äänirasian rakenteesta. Magneetit tai kelat sijaitsevat vastaavasti kahden kelan tai magneetin välissä. Keloihin indusoituu liikkeen ja magneettikentän vaihtelun mukaisesti taajuudeltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa sähkövirtaa. Äänirasia siis muuttaa mekaanisen liikkeen sähköksi vähän kuin generaattori.

Neulan lukeman uran leveys on vain 0,04–0,08 millimetriä. Tämä ura siis mutkittelee tallennetun äänen värähtelyn ja sen voimakkuuden mukaan. Mitä korkeampi taajuus, sitä tiheämpää mutkittelua, ja mitä voimakkaampi ääni, sitä suurempaa mutkittelua.
Levyn pyöriessä neula etenee ulkoreunalla peräti 50 senttimetriä sekunnissa. Se voi joutua lukemaan urasta 20 kilohertsin taajuista eli 20 000 kertaa sekunnissa värähtelevää ääntä. Tämä tarkoittaa, että neulan pitää lukea 400 eräänlaista mutkaa yhden senttimetrin matkalta!
Levyn sisäuralla etenemisnopeus on enää 30 senttimetriä sekunnissa, jolloin nuo mutkat on pitänyt kaivertaa lähes puolta pienempään tilaan. Musiikkihan ei ole tietenkään mitään yhtä taajuutta vaan joukko yhtäaikaisia ääniä. Ura on äärimmäisen kompleksinen mekaaninen mallinne äänen aaltomuodosta. Se, että äänirasia kykenee tuottamaan siitä parhaimmillaan korvia hivelevän huippuluokan äänen, on suorastaan ihme.
Rasialla on merkitystä
Kuten edellä olevasta voidaan päätellä, on äänirasia levysoittimen herkin ja samalla tärkein komponentti. Sen toiminta on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvinkin monimutkaista. Tai sanotaanko, että sen toiminnassa on monta muuttujaa.
Jatka artikkelin lukemista
Tämä artikkeli kuuluu AVPlus Extra -sisältöön. Jatka lukemista 1 krediitillä.






