HIFI HISTORY: Marantz SA-7S1 Super Audio CD Player – The Best Ever?

Marantz SA-7S1 on kiistatta yksi tinkimättömimmin toteutetuista sacd (superaudio) cd-soittimista koko laitekategorian historiassa. Sen suorituskyvyn arvioimiseksi tein aikoinaan tavanomaista pitemmälle menevän testin, mutta ennen kuin kerron, miten testissä kävi, kerrataan lyhyesti, miten Marantz ylipäätään päätyi valmistamaan sacd-soittimia.

Teksti: Kari Nevalainen, Kuvat: Valmistaja
Juttu on julkaistu alunperin AVPlus-lehdessä 1/2023

Lyhyt historia

Niin kauaksi taaksepäin ajassa ei tarvitse palata, kun Saul Marantz myi huonosti kannattavan firmansa Superscopelle vuonna 1964. Pian Superscope siirsikin Marantzin laitevalmistuksen Japaniin Standard Radiolle eli Marantz Japanille. Sen sijaan olennainen tieto on, että Superscope myi vuonna 1980 Marantzin Philipsille, sillä Philips oli digitaalisen äänentoiston pioneeri Sonyn ohella. Denon ja Marantz Japan yhdistivät voimansa vuonna 2002, jolloin Marantzista tuli osa D&M Holdings -yhtiötä, jolle Philips myi oman osuutensa vuonna 2008.
Omistajapohjan muutokset näkyivät heti Marantzin laitekannassa. Kun ennen 1980-lukua, eli aikana ennen Philipsiä, Marantzin tähtihetkiä olivat fm-virittimet, 10B etunenässä, ja muutamat vahvistimet, kuten Model 9 -monopäätteet 1960-luvulla sekä 70-wattinen Marantz 2270 -viritinvastaanotin 1970-luvulla, Philipsin myötä kuvaan astuivat cd-soittimet. Niistä tuli Marantzille nopeasti todellinen kultasuoni.

Marantzin ensimmäinen cd-soitin CD63 vuodelta 1982 (CDM0/CDM1-pyöritin, TDA1540-da-muunnin), oli enemmän tai vähemmän kopio Philipsin CD100 -soittimesta. CD63:n ja toisen klassikon CD10 (CDM4/D36, TDA1547) vuodelta 1992 (josta lisää AVPlus-numerossa 3/22) väliin mahtui useita huomiota saaneita cd-soittimia, kuten vaikkapa kulttisoitin CD73 (CDM1, TDA1540).
Käytännöllisesti katsoen kaikissa tuon ajan Marantz-soittimissa oli sekä Philipsin swing arm -pyöritinmekanismi että Philipsin monibittinen da-muunnin (TDA1540, TDA1541, TDA1547 ja niin edelleen). Sääntöön oli pari poikkeusta, kuten CD11, CD72 ja CD52 MkII, joissa Marantz käytti

Philipsin yksibittistä pulssintiheysmodulaatioon (pdm) perustuvaa SAA-7350 Bitstream -da-muunninta. Myöhemmin 1990-luvulla nämä yksibittiset da-muunninpiirit alkoivat sitten yhä useammin kammeta monibittisiä pcm-muuntimia pois Marantzin cd-soittimista.
Viimeinen Philipsin klassikkokomponenteista koottu cd-soitin oli CD7 CD-Pro-mekanismilla ja kahdella dsp-ryyditetyllä TDA1541A-S2 Golden Crown -da-muuntimella. CD7 esiteltiin vuonna 2000, samana vuonna kuin Marantzin ensimmäinen sacd-soitin SA1!

Uusi 1-bittinen formaatti

Super Audio CD eli SADC oli Sonyn ja Philipsin vuosituhannen vaihteen yritys syrjäyttää cd-levyt uudella laadukkaammalla digitaalisella tallennus- ja toistoformaatilla/levyllä (kilpaileva hd-formaatti oli dvd-a). Sacd-formaatissa delta-sigma-moduloitu äänidata koodataan 1-bittisellä pulssintiheysmodulaatiolla (pdm) 2,8224 megahertsin näytteenottotaajuudella. Tekniikka tunnetaan nimellä Direct Stream Digital eli dsd. Sacd-soittimissa dsd on single-rate eli dsd64 (64 x cd:n 44,1 kilohertsiä, mutta 1/32768 osa cd:n 16 bitin resoluutiota). Kun sacd-soitin toistaa cd-levyjä, sen 1-bittinen delta-sigma-dac dekoodaa sisäänrakennetulla, reaaliaikaisella pcm-dsd-muuntimella pcm-datan ensiksi natiivi-dsd64:ksi ja vasta sen jälkeen suorittaa varsinaisen muunnoksen.